- kirjoita haasteet pois alta
- yritä saada moniosaisnen fici päätökseen
- pärjää koulussa
I need someone
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Kuukauden projekti
Ja sitten kuukausiprojekti, joka käsittää tämän kuun lopun (maaliskuu) ja ensi kuun:
The Beginning
Elikkäst, loin tämän blogin kuukausiprojekteja ja itseni purkamista varten. Kuukausiprojektit koskevat lähinnä kirjoittamista. Purku osa on ihan sen takia, koska olen koulukiusattu ja haluan kertoa kuinka kamalaa se on, mitä itse ajattelen kiusaamisesta. Kertoa kuinka lähellä lopullista romahtamista oikeastaan olenkaan.
Kiusaamiseni alkoi seitsemännellä luokalla, tönimistä ja haukkumista, veren yskimistä ja viiltelyä. Puolet kouluvuodesta mua kiusattiin, kunnes lapsuudenystäväni pakotti kertomaan aikuisille, pojat pantiin kuriin ja nousin takaisin lähes normaaliksi. Ala-asteelta kuitenkin vaivannut paniikkihäiriö ja päässäni asuva otus (ei diagnosoitu vielä) vaikeuttivat tätä operaatiota.
Nyt kahdeksas luokka alkoi, alkuvuosi sujui kuten viime vuonnakin, mutta sitten, kolme poikaa ja näiden porukat aloittivat. Haukkumista. "Kuspää homo!" "Lintsari!" "Lunttari!" "Huora!" "Mene sinne nurkkaan ja pysy siellä, lutka." jne. Koulumme pitäisi olla KiVa koulu, mutta tiedä häntä.
Olen aikaisemminkin näistä pojista kertonut aikusielle, mutta sitä ei ole koskaan viety kunnolla eteenpäin, puhumalla se kuulemma auttaisi. Okei, pari viikkoa kaikki olikin hyvin, mutta sitten se taas alkoi. Sama kaava kuin aina ennenkin, mutta nyt ystäviänikin haukuttiin. Toinen valituskerta antoi vain oikeudet haukkua takaisin. Kolmannella kerralla ne sai mun padot sortumaan. Olin yksin siinä niiden piirittämänä ja kuuntelin mitä ne mulle sano. En näyttänyt kuinka paljon se sattui, mutta kun kello soi hain seuraavan tunnin opettajani ja kerroin, että menisin puhumaan kiusaamisestani.. Kertoessani mitä tapahtui alkoivat kyyneleet valumaan poskillani. Lopputunnin makasin melankoolisena lepohuoneessa ja nukkusin kasatakseni itseni. Nyt se menisi KiVa koululle, mutta hieman liian myöhään...
Olin alkanut päästä ylöspäin masennuksestani, joka todettiin syksyllä. Käyn kerran viikossa vähintäänkin psygolokilla. Viiltelyn lopetin hetkeksi, mutta niiden takia aloitin taas. En vain voinut mitään, se kipu käsivarressa vei ajatukset pois siitä muusta tuskaksta.
Joku päivä mun on pakko luovuttaa, kun en enää vain yksinkertaisesti jaksa tätä kaikkea...
-
Kirjoitan paljon, tekstejäni löytää Lafista ja Finfanfunista. Ensimmäisen paikan käyttäjänimi on Kaidou ja toisen Ooka.
Kiusaamiseni alkoi seitsemännellä luokalla, tönimistä ja haukkumista, veren yskimistä ja viiltelyä. Puolet kouluvuodesta mua kiusattiin, kunnes lapsuudenystäväni pakotti kertomaan aikuisille, pojat pantiin kuriin ja nousin takaisin lähes normaaliksi. Ala-asteelta kuitenkin vaivannut paniikkihäiriö ja päässäni asuva otus (ei diagnosoitu vielä) vaikeuttivat tätä operaatiota.
Nyt kahdeksas luokka alkoi, alkuvuosi sujui kuten viime vuonnakin, mutta sitten, kolme poikaa ja näiden porukat aloittivat. Haukkumista. "Kuspää homo!" "Lintsari!" "Lunttari!" "Huora!" "Mene sinne nurkkaan ja pysy siellä, lutka." jne. Koulumme pitäisi olla KiVa koulu, mutta tiedä häntä.
Olen aikaisemminkin näistä pojista kertonut aikusielle, mutta sitä ei ole koskaan viety kunnolla eteenpäin, puhumalla se kuulemma auttaisi. Okei, pari viikkoa kaikki olikin hyvin, mutta sitten se taas alkoi. Sama kaava kuin aina ennenkin, mutta nyt ystäviänikin haukuttiin. Toinen valituskerta antoi vain oikeudet haukkua takaisin. Kolmannella kerralla ne sai mun padot sortumaan. Olin yksin siinä niiden piirittämänä ja kuuntelin mitä ne mulle sano. En näyttänyt kuinka paljon se sattui, mutta kun kello soi hain seuraavan tunnin opettajani ja kerroin, että menisin puhumaan kiusaamisestani.. Kertoessani mitä tapahtui alkoivat kyyneleet valumaan poskillani. Lopputunnin makasin melankoolisena lepohuoneessa ja nukkusin kasatakseni itseni. Nyt se menisi KiVa koululle, mutta hieman liian myöhään...
Olin alkanut päästä ylöspäin masennuksestani, joka todettiin syksyllä. Käyn kerran viikossa vähintäänkin psygolokilla. Viiltelyn lopetin hetkeksi, mutta niiden takia aloitin taas. En vain voinut mitään, se kipu käsivarressa vei ajatukset pois siitä muusta tuskaksta.
Joku päivä mun on pakko luovuttaa, kun en enää vain yksinkertaisesti jaksa tätä kaikkea...
-
Kirjoitan paljon, tekstejäni löytää Lafista ja Finfanfunista. Ensimmäisen paikan käyttäjänimi on Kaidou ja toisen Ooka.
Tilaa:
Kommentit (Atom)